Luku 8/15
Ajoitus ja vaihe
Ylikulku on yksi hetki kiertoradalla. Myös muu kiertorata sisältää tietoa: milloin ylikulut tapahtuvat, miten planeetan hehku muuttuu sen kääntyessä, milloin se katoaa tähtensä taakse ja kumman puolikkaan pyörivästä tähdestä se peittää.
Luvut
| Suure | Arvo | Lähde |
|---|---|---|
| Kepler-9 b:n ja c:n jaksot | 19,23891 d ja 38,9853 d | exoplanet.eu; likimain 2:1, joten niiden ylikulut siirtyvät minuutteja kierrosta kohden (Holman et al. 2010) |
| TRAPPIST-1 b:n pimennys aallonpituudella 15 µm, mitattu | 861 ± 99 ppm | JWST MIRI (Greene et al. 2023); päiväpuoli 503 K, kuten paljaalta kalliolta odotetaan |
| Sama, tähti ja planeetta mustina kappaleina | 606 ppm | δ ≈ k² B(503 K)/B(2560 K) aallonpituudella 15 µm, k exoplanet.eu-säteistä [calc]; todelliset analyysit käyttävät tähtimallin spektriä, eivät mustaa kappaletta |
| HD 189733 b:n kuuman pisteen siirtymä | 16 ± 6° ennen oppositiota | Spitzerin 8 µm:n vaihekäyrä (Knutson et al. 2007) |
| Rossiter–McLaughlin, HD 189733 b | 86 m/s | K_R ≈ V sin I · k², jossa V sin I = 3,5 km/s ja k = 0,157, molemmat lähteestä Gaudi & Winn 2007, taulukko 1, jossa ilmoitetaan 88 m/s [calc] |
| Rossiter–McLaughlin, HD 189733 b (mitattu V sin I) | 83 m/s | V sin I = 3,316 +0.017/−0,067 km/s ja k = 0,15812, mitanneet Triaud et al. 2009 (taulukko 2) [calc] |
| Rossiter–McLaughlin, HD 209458 b | 69 m/s | V sin I = 4,7 km/s, k = 0,121 (Gaudi & Winn 2007 ilmoittavat 70 m/s) [calc] |
Planeetat: kiertoaika, rata ja himmenemisen syvyys
| Planeetta | P (d) | a (AU) | Rp (R⊕) | Syvyys k² (ppm) |
|---|---|---|---|---|
| Kepler-9 d | 1.5929 | 0.0273 | 1.64 | 244 |
| Kepler-9 b | 19.2389 | 0.1430 | 8.29 | 6,275 |
| Kepler-9 c | 38.9853 | 0.2270 | 8.08 | 5,957 |
a lähteestä The Extrasolar Planets Encyclopaedia (exoplanet.eu); * Keplerin kolmannesta laista (jakso ja tähden massa). — : sädettä ei tallennettu.
SetuHQ mittaa kunkin notkahduksen ajan ja vertaa parittomia ja parillisia notkahduksia keskenään; se ei sovita ajoitusvaihteluita, vaihekäyriä eikä pimennyksiä. Sekundääripimennyksen syvyys on piirretty kankaalle kymmenen kertaa syvemmäksi, ja se kerrotaan; TTV-amplitudi on havainnollistava. Spin–rata-kulmat kattavat samansuuntaiset, polaariset ja retrogradiset radat (Albrecht et al. 2022).
Lähteet
- Holman et al. 2010, Science 330, 51 (Kepler-9 TTVs)
- Agol et al. 2021, PSJ 2, 1 (TRAPPIST-1)
- Greene et al. 2023, Nature 618, 39 (TRAPPIST-1 b at 15 µm)
- Deming ym. 2005, Nature 434, 740 (ensimmäinen lämpösäteilyn havainto)
- Knutson et al. 2007, Nature 447, 183 (HD 189733 b:n kartta)
- Gaudi & Winn 2007, ApJ 655, 550
- Triaud et al. 2009, A&A 506, 377 (HD 189733 b:n Rossiter–McLaughlin-ilmiö)
- Albrecht, Dawson & Winn 2022, PASP 134, 082001 (ratakallistumat)
- Winn 2010, Ylikulut ja peittymiset